Oletetaan, että kotiin tai toimitilaan on hankittu huutokaupasta, antikvariaatista tai löytönä kirpputorilta uusi antiikkikaluste tai muu sisustuselementti – esimerkiksi hylly, tuoli tai vaikkapa silkkimatto. Onko kyseessä arvokas esine? Ilman muuta. Onko se likainen – ehdottamasti!
Kuvitelkaapa vanha, nahkainen nojatuoli. Ja tämän jälkeen kädet, joita ei ole pesty 50 vuoteen. Houkutteleeko koskettamaan? Rätillä pyyhiminen ei yleensä riitä, sillä pinnan alla voi muhia yllätyksiä: pieniä naarmuja tai haastavia, vuosien saatossa likaa itseensä imeneitä alusmateriaaleja.
Arvokalusteiden puhdistaminen perinteisellä, ”ennen ja jälkeen”-lausahduksista tutuilla kaupan kemikaaleilla olisi rohkean, seurauksia pelkäämättömän ihmisen päätös.
Me suhtaudumme asiaan huomattavasti suuremmalla varovaisuudella, sillä vanhanaikaiset kalusteiden valmistus voi poiketa hyvinkin paljon nykytekniikoista. Kalusteissa voi olla esimerkiksi vanha, vaalea silkkiverhoilu, jonka alla on vaikkapa erikoinen sisävuori. Siksi toteutammekin arvokalusteille aina pienen kokeilun, jotta tiedämme miten eri pinnat reagoivat. Kokeilemme kaikki mahdolliset reaktiot.
Arvokalusteiden kohdalla mottomme on ”älä vahingoita”.
Jos on meillä on pienikin häivähdys menetelmän vaikutuksista, valitsemme ”pehmeämmän” vaihtoehdon. Harvoin, mutta tarvittaessa luovumme puhdistusajatuksista kokonaan. Teemme aina yhteistyötä asiakkaan kanssa ja kerromme mitä on ja mitä ei ole tehtävissä.
Tahraton tarina: Huomasimme kerran antiikkiliikkeessä puisen ja nahalla verhoillun sohvan, taisi olla peräti Lönnrötin ajoilta. Kalusteessa oli toki ajan patinaa: näytti siltä, ettei sohvaan oltu koskettu 70 vuoteen. Jos kaluste olisi erikoispuhdistettu Tahrattoman avulla, olisi melko todennäköistä, että kiristynyt nahka olisi pehmentynyt ja sen väri olisi vaalentunut tai kirkastunut. Mahdollinen muutos on hyvä ottaa huomioon! Toki, jos kaluste on tarkoitettu käytettäväksi, kyseessä on varmasti positiivinen ja hygieenisesti kannattavapi vaihtoehto.